Päätin sitte rustailla tänne tälläsen aluksi aika huonon joulukalenterin, ehkä myöhemmin teen vielä ihan kunnollisen, mutta toivottavasti sisältö on sitäkin makeampaa! :) joulukalenteriin pääset tästä JOULUKALENTERI
♥dracoly
keskiviikko, 1. joulukuu 2010
JOULUKALENTERI!
sunnuntai, 18. heinäkuu 2010
Mooooi !
Tervetuloa Harry Potter fanfiction sivulle ! :) Tykkään itse lukea ja kirjoitella ficcejä kyseisestä kirjasarjasta, joten loin ihka oman sivun johon voin kirjoitella ja johon te voitte lähetellä ficcejänne ! Toivottavasti muistat lukea säännöt ennenkuin lähetät sahköpostiini mitään. Tuolta sivuvalikosta näette kaikki genret mitä meillä on käytössä ja sieltä pääsette lukemaan. Jos jollekkin ei ole tuttuja kaikki nämä kummalliset sanat niin käyppäs vilkaisemassa tuolta "sanasto" painikkeesta, sieltä näet myös ikärajat. Todella hyvä jos kaikki löytävät itselleen mieluisaa luettavaa. Otan mielelläni vastaan kirjoituksianne.
Innolla odottaen
dracoly♥
lauantai, 17. heinäkuu 2010
Sweet'n All K-18
LUKU 1
Hermione puristi pojan kättä heidän kävellessä käsi kädessä kohti tyrmiä liemitunneille. Tämä poika oli Ronald Weasley. He olivat seurustelleet jo tovin, eikä vuosipäivään enää ollut kuin vaivaiset kolme kuukautta. Pari oli syvästi rakastunut. Tai ainakin kaikki uskoivat niin.
Harry harppoi ystäviensä jäljessä katsellen tuota näkyä. Miksi Ron sai kokea moisen onnen?
Käytäviltä kantautuva puheensorina rikkoi pojan ajatukset ja hän juoksi ystäviensä rinnalle. Hermione oli ollut koko päivän tavallisen hiljainen, eivätkä Ronin lämpimät halaukset olleet yhtään auttaneet asiaa. "Vaivaako sinua Hermione joku?" Harry uskalsi kysyä viimein. Hermione loi masentuneen katseen poikaan päin. "Eei, kultapupusella on vain mennyt jokin koe huonosti" Ron vastasi tytön puolesta ja moiskautti märän pusun tämän poskelle.
Kolmikko saapui luokkaan hieman myöhässä. Hermione irrotti otteensa punatukkaisesta pojasta. Kalkaros loi töykeän katseen tulioihin ja murahti "Kolmekymmentä pistettä pois Rohkelikolta". Luihuisten omahyväiset virneet loistivat ovelle asti. Hermione katsoi haltioituneena Kalkaroksen kolkkoja kasvoja, mutta havahtui pian. Mitä ihmettä minä oikein teen?
Tunnilla oli tarkoitus valmistaa Hiustennostatuslientä. Hermione keskittyi työhönsä täysillä. Jostain syystä hän oli alkanut pitää liemitunnista paljon enemmän kuin ennen. Itseasiassa Hermione oli alkanut pitää eräästä henkilöstäkin tavanomaista enemmän. "Voihh, Rakas, montako rotanhäntää tähän piti oikein laittaa ?" Ron tuiskaisi kamppaillessaan liemensä kanssa. Hermione ei ollut kuulevinaan ja jatkoi vain haaveilua. Pian tyttö havahtui siihen, kun joku puristi häntä takapuolesta. Hermione kääntyi katsomaan hieman punastuneena, mutta takana ei ollut ketään, paitsi. Kalkaros oli juuri kävellyt hänen ohitseen?!
"MITÄ VITTUA TUO OIKEIN MEINASI?!!" Ron hermostui. Kalkaros käveli oppilaiden seassa välittämättä Ronin räyhäämisestä. "Hei Ron, rauhoitu" Harry sanoi matalalla äänellä. Hermione asteli Ronin luo, pussasi häntä poskelle "Kulta, rauhoitu. Mitä sinä nyt?". Ron mulkaisi opettajaan päin. "Mitä tuo saatanan homo oikein teki?". Hermione katsahti Severukseen päin. "Mitenniin? Eihän tehnyt mitään?" Hermione yritti kuulostaa rauhalliselta. Ron rauhoittui ja uskoi tyttöä.
Tunti meni nopeasti ja oli Kalkaroksen aika tarkistaa kaikkien liemet. "Neiti Granger, olet tainnut haaveilla enemmän kuin tehnyt töitä tällä tunnilla" Kalkaros ivasi ja haihdutti sen pois. "Tule käymään työhuoneessani illalla niin keskustelemme mitä teemme kanssani". Hermionen mieli kirkastui, mutta hän ei halunnut näyttää sitä muille.
"Mitä se Kalkaros oikein meinasi? Hah, sinähän teit hyvin sen liemen niinkuin yleensä, ja olen varma että näin jotain". Ron kummasteli. "Niimpä Hermione. Kalkaros vain haluaa Rohkelikolta pisteitä pois" Harry lisäsi. "Tyypillistä Kalkarosta, mutta ei se haittaa. Ei ole haitannut ennenkään" tyttö sanoi hymy huulillaan pinoten oppikirjojaan. "Ja sinä kultaseni, hän ei tehnyt mitään" Hermione naurahti. "Näit omiasi."
Ilta alkoi häämöttää. Harry, Ron ja Hermione istuivat Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa tehden läksyjä. Hermionella oli vatsa täynnä perhosia, mutta sitä ei huomannut ulospäin. "Hermione, eikö sinun pitäisi mennä pian?" Ron kysyi, raapustaen tähtikarttaa. "Niin pitäisi, voisin kyllä itseasiassa käväistä siellä jo nyt. Menkää vain jo nukkumaan kun olette saaneet läksyt valmiiksi, en tiedä kuinka kauan siellä menee" Hermione sanoi huolettomasti. "Mutta entäs omat läksysi ?" Harry kysyi. "Teen ne aamulla loppuun kun minulla on hyppytunteja" Hermione sanoi kaunis hymy kasvoillaan.
Tytön kadottua muotokuvan taakse Ron päästi syvän huokaisun. Harry katsoi Ronia kysyvästi. "Naiset, en oikein ymmärrä mikä häntä vaivaa. Joinakin päivinä minusta tuntuu siltä kuin hän ei rakastaisikaan minua" Ron vastasi katseeseen hieman allapäin. Pojat juttelivat tovin tytöistä. Harry paljasti myös olevansa ihastunut, muttei keneen. "Hän on siis varattu?" Ron naurahti. "Kyllä, se minua tässä risookin. Ymmärrät kai miksi en halua paljastaa sitä?" Harry hymähti. Ron ei kysellyt asiasta sen enempää. "Etköhän sinä saa vielä hurmattua hänet jollain tavalla".
Ajatukset pyörivät itsevarman tytön päässä. Pulssi nousi ja askeleet nopeutuivat joka harppauksella. Mitäköhän Kalkaroksella olisi asiaa? Entä miksi minusta tuntuu aina tältä kun näen hänet? Hermione työnsi suuren ja raskaan oven auki tyrmiin. Hän tunsi viileän tuulahduksen astuessaan portaille. Oli hieman viileä ja Hermionen hengitys tasaantui.
Kalkaros odottikin tyttöä huoneessaan kun Hermione saapui sinne. "Ööm tuotah... tässä minä nyt olen. Sinulla oli asiaa ?" Hermione tervehti hieman hermostuneena. "Mmm. Käy sisälle vain, uskon että sinulla on asiaa minulle" Kalkaros vastasi haroen rasvaisia tummia hiuksiaan. "Mistäköhän aloittaisin ? En edes tiedä viitsinkö kertoa kaikkea mitä ajattelin. Ei siitä ole mitään hyötyä" tyttö sanoi ja katsahti odottavasti mieheen päin, joka oli yhä selin häneen. Mies kääntyi hitaasti tyttöön päin ja katsoi häntä suoraan silmiin "Kerro kaikki, minä kuuntelen". Hermionen nenä melkein hipoi Kalkaroksen rintaa. Kasvoja kuumotti.
Seurasi pitkä hiljaisuus, jonka professori itse rikkoi. "Tiedän kyllä mitä sinä ajattelet. Tarkentaen, mitä ajattelet minusta". Hermione nosti varovasti päänsä katsoen suoraan Kalkaroksen jäätäviin silmiin. Jokin niissä silmissä sai liekin syttymään tytön sisällä. Aina kun tämä puhui tai edes vilkaisi tyttöön päin. Sitä ei voinut selittää. Olihan Hermionella kaikki mitä tytöllä saattoi olla.
"Tuota haluaisin kysyä, olitko se sinä liemitunnilla" Hermione kysyi arasti. Kalkaroksen silmissä näkyi pilke "Saatoin ollakin". Hermione ei saanut katsettaan irti miehestä. Kalkaros käveli lähemmäs. Hermione näki hänen puristavan kädessään jotain. Kun mies oli tarpeeksi lähellä hän nosti kätensä ja laittoi jotain tytön rintaliiveihin, sipaisi tämän poskipäätä ja pussasi Hermionea otsalle. Kalkaros häipyi takahuoneeseensa ja Hermione astui ulos.
Tyttö oli ihan pyörällä päästään. Hän vain nojasi professorin huoneen oveen tuijottaen kattoa. Viimein hän tunsi jonkin pistävän rintaansa vasten. Se oli paperilappu. Hermione avasi sen, se oli Kalkaroksen käsialaa...
Hermione puristi pojan kättä heidän kävellessä käsi kädessä kohti tyrmiä liemitunneille. Tämä poika oli Ronald Weasley. He olivat seurustelleet jo tovin, eikä vuosipäivään enää ollut kuin vaivaiset kolme kuukautta. Pari oli syvästi rakastunut. Tai ainakin kaikki uskoivat niin.
Harry harppoi ystäviensä jäljessä katsellen tuota näkyä. Miksi Ron sai kokea moisen onnen?
Käytäviltä kantautuva puheensorina rikkoi pojan ajatukset ja hän juoksi ystäviensä rinnalle. Hermione oli ollut koko päivän tavallisen hiljainen, eivätkä Ronin lämpimät halaukset olleet yhtään auttaneet asiaa. "Vaivaako sinua Hermione joku?" Harry uskalsi kysyä viimein. Hermione loi masentuneen katseen poikaan päin. "Eei, kultapupusella on vain mennyt jokin koe huonosti" Ron vastasi tytön puolesta ja moiskautti märän pusun tämän poskelle.
Kolmikko saapui luokkaan hieman myöhässä. Hermione irrotti otteensa punatukkaisesta pojasta. Kalkaros loi töykeän katseen tulioihin ja murahti "Kolmekymmentä pistettä pois Rohkelikolta". Luihuisten omahyväiset virneet loistivat ovelle asti. Hermione katsoi haltioituneena Kalkaroksen kolkkoja kasvoja, mutta havahtui pian. Mitä ihmettä minä oikein teen?
Tunnilla oli tarkoitus valmistaa Hiustennostatuslientä. Hermione keskittyi työhönsä täysillä. Jostain syystä hän oli alkanut pitää liemitunnista paljon enemmän kuin ennen. Itseasiassa Hermione oli alkanut pitää eräästä henkilöstäkin tavanomaista enemmän. "Voihh, Rakas, montako rotanhäntää tähän piti oikein laittaa ?" Ron tuiskaisi kamppaillessaan liemensä kanssa. Hermione ei ollut kuulevinaan ja jatkoi vain haaveilua. Pian tyttö havahtui siihen, kun joku puristi häntä takapuolesta. Hermione kääntyi katsomaan hieman punastuneena, mutta takana ei ollut ketään, paitsi. Kalkaros oli juuri kävellyt hänen ohitseen?!
"MITÄ VITTUA TUO OIKEIN MEINASI?!!" Ron hermostui. Kalkaros käveli oppilaiden seassa välittämättä Ronin räyhäämisestä. "Hei Ron, rauhoitu" Harry sanoi matalalla äänellä. Hermione asteli Ronin luo, pussasi häntä poskelle "Kulta, rauhoitu. Mitä sinä nyt?". Ron mulkaisi opettajaan päin. "Mitä tuo saatanan homo oikein teki?". Hermione katsahti Severukseen päin. "Mitenniin? Eihän tehnyt mitään?" Hermione yritti kuulostaa rauhalliselta. Ron rauhoittui ja uskoi tyttöä.
Tunti meni nopeasti ja oli Kalkaroksen aika tarkistaa kaikkien liemet. "Neiti Granger, olet tainnut haaveilla enemmän kuin tehnyt töitä tällä tunnilla" Kalkaros ivasi ja haihdutti sen pois. "Tule käymään työhuoneessani illalla niin keskustelemme mitä teemme kanssani". Hermionen mieli kirkastui, mutta hän ei halunnut näyttää sitä muille.
"Mitä se Kalkaros oikein meinasi? Hah, sinähän teit hyvin sen liemen niinkuin yleensä, ja olen varma että näin jotain". Ron kummasteli. "Niimpä Hermione. Kalkaros vain haluaa Rohkelikolta pisteitä pois" Harry lisäsi. "Tyypillistä Kalkarosta, mutta ei se haittaa. Ei ole haitannut ennenkään" tyttö sanoi hymy huulillaan pinoten oppikirjojaan. "Ja sinä kultaseni, hän ei tehnyt mitään" Hermione naurahti. "Näit omiasi."
Ilta alkoi häämöttää. Harry, Ron ja Hermione istuivat Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa tehden läksyjä. Hermionella oli vatsa täynnä perhosia, mutta sitä ei huomannut ulospäin. "Hermione, eikö sinun pitäisi mennä pian?" Ron kysyi, raapustaen tähtikarttaa. "Niin pitäisi, voisin kyllä itseasiassa käväistä siellä jo nyt. Menkää vain jo nukkumaan kun olette saaneet läksyt valmiiksi, en tiedä kuinka kauan siellä menee" Hermione sanoi huolettomasti. "Mutta entäs omat läksysi ?" Harry kysyi. "Teen ne aamulla loppuun kun minulla on hyppytunteja" Hermione sanoi kaunis hymy kasvoillaan.
Tytön kadottua muotokuvan taakse Ron päästi syvän huokaisun. Harry katsoi Ronia kysyvästi. "Naiset, en oikein ymmärrä mikä häntä vaivaa. Joinakin päivinä minusta tuntuu siltä kuin hän ei rakastaisikaan minua" Ron vastasi katseeseen hieman allapäin. Pojat juttelivat tovin tytöistä. Harry paljasti myös olevansa ihastunut, muttei keneen. "Hän on siis varattu?" Ron naurahti. "Kyllä, se minua tässä risookin. Ymmärrät kai miksi en halua paljastaa sitä?" Harry hymähti. Ron ei kysellyt asiasta sen enempää. "Etköhän sinä saa vielä hurmattua hänet jollain tavalla".
Ajatukset pyörivät itsevarman tytön päässä. Pulssi nousi ja askeleet nopeutuivat joka harppauksella. Mitäköhän Kalkaroksella olisi asiaa? Entä miksi minusta tuntuu aina tältä kun näen hänet? Hermione työnsi suuren ja raskaan oven auki tyrmiin. Hän tunsi viileän tuulahduksen astuessaan portaille. Oli hieman viileä ja Hermionen hengitys tasaantui.
Kalkaros odottikin tyttöä huoneessaan kun Hermione saapui sinne. "Ööm tuotah... tässä minä nyt olen. Sinulla oli asiaa ?" Hermione tervehti hieman hermostuneena. "Mmm. Käy sisälle vain, uskon että sinulla on asiaa minulle" Kalkaros vastasi haroen rasvaisia tummia hiuksiaan. "Mistäköhän aloittaisin ? En edes tiedä viitsinkö kertoa kaikkea mitä ajattelin. Ei siitä ole mitään hyötyä" tyttö sanoi ja katsahti odottavasti mieheen päin, joka oli yhä selin häneen. Mies kääntyi hitaasti tyttöön päin ja katsoi häntä suoraan silmiin "Kerro kaikki, minä kuuntelen". Hermionen nenä melkein hipoi Kalkaroksen rintaa. Kasvoja kuumotti.
Seurasi pitkä hiljaisuus, jonka professori itse rikkoi. "Tiedän kyllä mitä sinä ajattelet. Tarkentaen, mitä ajattelet minusta". Hermione nosti varovasti päänsä katsoen suoraan Kalkaroksen jäätäviin silmiin. Jokin niissä silmissä sai liekin syttymään tytön sisällä. Aina kun tämä puhui tai edes vilkaisi tyttöön päin. Sitä ei voinut selittää. Olihan Hermionella kaikki mitä tytöllä saattoi olla.
"Tuota haluaisin kysyä, olitko se sinä liemitunnilla" Hermione kysyi arasti. Kalkaroksen silmissä näkyi pilke "Saatoin ollakin". Hermione ei saanut katsettaan irti miehestä. Kalkaros käveli lähemmäs. Hermione näki hänen puristavan kädessään jotain. Kun mies oli tarpeeksi lähellä hän nosti kätensä ja laittoi jotain tytön rintaliiveihin, sipaisi tämän poskipäätä ja pussasi Hermionea otsalle. Kalkaros häipyi takahuoneeseensa ja Hermione astui ulos.
Tyttö oli ihan pyörällä päästään. Hän vain nojasi professorin huoneen oveen tuijottaen kattoa. Viimein hän tunsi jonkin pistävän rintaansa vasten. Se oli paperilappu. Hermione avasi sen, se oli Kalkaroksen käsialaa...
